Inspiring and powerful article about Breakdance Project Uganda in Redbulletin Magazine !

Red Bulletin Magazine just published an article about Breakdance Project Uganda. The founder of the project Abramz Tekya among with other members like bgirl Remy and bboys Joram and Mark are telling about their past and about the major impact that being a member of BPU family has had on their lives. Its sooo inspiring article and you can feel the atmosphere of wild streets of Kampala, snare drum hitting the beat while dancers breaking to beat the beat at Sharing Youth Center ! Its love.

"Everyone has knowledge," says 21-year-old Mark Kaweesi. Orphaned at 16, he had two options: stay in the slums or go back to his grandmothers village. "People are waiting, hanging, chilling in the slums with nothing to do, "he says. "This is dangerous, your thoughts turn to bad things." He needed a community. He needed a sense of prosperity and hope. He found this with BPU.

"Its not about breaking till you die. Its about using breaking as a breakthrough,"says Abramz's lieutenant about his evolution from 'lost boy' to B-boy, DJ, producer, events organiser and administrator. "The process of growing is important, not just the destination. Im a breakdancer, but Im more. Im a careful and responsible person."

Abramz Tekya, founder of Breakdance Project Uganda closes the article with inspiring and poweful words: "My dancing as a kid was for the love of it, but as an adult I decided to use it to empower and uplift individuals and communities. I discovered the strength and importance of art in transforming people's lives. I use it to give them something positive to look up to. It's important for every human being to know how much they can accomplish without money. Thats what empowers you, thats self-discovery. Thats knowing yourself."

BPU FAMILY
Visit http://www.bouncingcats.com/ to see the trailer of Bouncing Cats documentary by Nabil Elderkin !

Mirembe (:  -Niina                                        

Global Dignity Day 19th October 2011 @ Finland

Beautiful, encouraging speeches at Global Dignity Day 19th October 2011 by John Hope Bryant, organizer/philosopher Pekka Himalainen, president Martti Ahtisaari and last but not least crazylaughing Archbishop Desmund Tutu. If you missed the actual day and event listen from here and get inspired by their thoughts and work. "You must be the change you wish to see in the world" M.L.King Jr

John Hope Bryant

Pekka Himalainen

Martti Ahtisaari

Desmund Tutu part 1&2

                                Music video for Nadirah X - Dignity @ Global Dignity Day 2011
             Peace, Niina.

All similar, all individuals.

When a Ugandan, a Finnish and an Ethiopian-American shared a serious moment.

Hi, im Niina Lisma, 22-year-old Finnish girl who enjoys jumping into new things and somehow completely lost her fear of unknown by travelling alone to Uganda september 2010. Journey to Africa started many good things in my life, as a good example it made this project happen now, six months after i returned back home feeling lost and confused about everything I had experienced. What is the most precious thing i brought with me from Uganda? Definitely long-lasting relationships with cool dudes and ladies from Africa and Europe and the whole meaning behind the motto "Each one, teach one" used by amazing Breakdance Project Uganda which I was working with for five indescribable months. In brief this motto means that in life each one of us is a teacher to one another, while each of us is learning from one another. Without depending on our age, sex, profession or cultural background we are all able or even obligated to share what we have learned, but never think that we know everything. There is always more things to learn and we should keep our eyes, ears and mind open wherever we are.

       What always keeps suprising me is this never-ending line of similarities that brings us together around the world. Like Zumba, this american-european fitness-dancehit as-we-speak, that i though has only been spreading around here is now being teched in Uganda by my friend Antonio. Though im not the biggest fan of Zumba(tried it but was not my thing) it has been very succesful form in bringing people together for something good. The YMCA, an organization known for promoting health and positive activities among youth and families organized an international zumba gathering. Result was that over 10 million people participated, in more than 90,000 classes and locations in more than 110 countries. Cool I think.

       One afternoon i spent in Niteo cultural center in Kampala talking and sharing with young students under the age of 15 made me realise similarities between youth even more. Simple moment when boys where giggling while telling me about these cool discos organized by secondary school where they can dance close to girls reminded me of my first dance with a boy in school disco at the age of what, 10 i think. That boy is called Eppu, and he was beating my backbag away to get better hold of me while dancing, cute. What i want to say with this is that we dont go so far from each other, not even across the world. Being young, experiencing the hate towards parents or other older people "who think they know better", trying new exciting things for the very first time and being bored of school is something we are all experiencing or have experienced during adolescence. Or at least its something that we should all have a right to experience. Because when we grow up from that age we have learned from our mistakes and we are ready to take some responsibilities on our own. In some parts of the world this growing up happens earlier, even too early. In Europe, well my opinion is that it happens a little too late. Cause youth have the skills to develop their thinking long before they turn to the age of 15, at least in Finland we just dont need to, parents and other older people will handle it for us if we let that happen.

        Dreaming is something global. Every human being must have dreams and goals to keep on going forward. We all have dreams we wish to come true. Matters not if someone is in the middle of a war-zone, person won't stop dreaming. Cause when we stop, we have nothing to live for, no goals to achieve, no expectations to fulfill. We become indifferent. In a song called Dreamer K'naan says "shout out to the struggler's in my country, the hardest place on earth right now, but I still know how to get down, I still know how to vibe out, I still know how to talk to a pretty girl, take it easy now, yeah".

        What I saw in my ugandan friends, they always dream big. But they also have enormous potential in the way they work aiming towards their goals. And what is most important, they dont wait for someone to come and pick them handing money saying "I believe in you", they believe in who they are, they believe in themselves and thats enough to start working. After some while they'll have people around to help them cause what seems to be something that community based culture leads to.

        I think it somehow correlates, the less u have the more u dream. In Finland we already have many things so what we dream of is mostly more things or travelling to warm country for a vacation. We have free education so we dont have to dream of getting money to study. We have food enough for everybody and even if we dont have money there's government helping us. Most of us have parents or some other adults from family or elswhere taking care of us. So when we are kids we dream of getting more dolls, barbies and toy cars. When we are youngsters we dream of getting a motorbike and new clothes and make ups and being free to do all crazy things. When we turn to 18 we dream of a better iphone or computer or getting a real car. We should be focusing more in goals led by our values. Cause there's more in life than material things and there's more in us. And what we miss here in Europe is caring about people around us, whether they are strangers or friends. But, dreams can be big or small, its not like other dreams are better than others. As long as we hold on to our dreams and stay real.

       We started this project in order to bring youth around the world together to share experiences from different cultures, to tell about immigration, racism and problems that these issues are causing in our countries and to share thoughts about multiculturalism and globalization. We want to create interaction, discussion, real cultural exchange and exchange of opinions. There is enormous potential in youth and we are the ones leading this world in the future. What we start now can create some change for things that are messed up here. Change can be small, but at least it is a change. Thats something I learned from my dear friend Mark Kaweesi, 21-year-old brave, hardworking ugandan who is also working for this project. Thanks for your time, hope u enjoy reading this blog and even become part of it. "Almost always, the creative dedicated minority has made the world better" -Martin Luther King Jr. Contact me at any time, niinalisma@gmail.com

Smiles and happiness, Niina

Kaikki samanarvoisia, kaikki yksilöitä.

Kun ugandalainen, suomalainen ja etiopialais-amerikkalainen vakavoituivat.

Moikku, olen Niina Lisma, 22-vuotias suomalainen tyttö, joka hyppää innolla mukaan uusiin juttuihin ja on kadottanut pelon tuntemattomaan matkustettuaan yksin Ugandaan syyskuussa 2010. Matkani Afrikkaan aloitti monia hyviä asioita elämässäni, esimerkkinä se sai tämän projektin aluilleen nyt, 6 kuukautta sen jälkeen kun palasin kotiin tuntien oloni suomen maalla hämmentyneeksi ja epäluontevaksi kaiken kokemani jälkeen. Mikä on ollut arvokkainta mitä toin mukanani Ugandasta? Ehdottomasti kestävät ystävyyssuhteet siistien afrikkalaisten ja eurooppalaisten neitojen & herrojen kanssa, jotka jakoivat koko kokemuksen kanssani. Toiseksi koko merkitys Breakdance Project Ugandan(BPU) moton "each one, teach one" -jokainen opettaa toistaan, takana. BPU, projekti jossa työskentelin, opin ja opetin viisi sanoinkuvaamatonta kuukautta on toiminut vuodesta 2006 ja saanut katutanssin voimin jo nyt uskomatonta muutosta aikaan niin ugandalaisten kuin meidän ulkomaailman kummienkin elämässä. Motto "each one, teach one" ulottuu kuitenkin myös kauas tanssilattian ulkopuolelle. Lyhyesti se sanoo meidän jokaisen olevan elämässä tasavertaisia opettajia ja oppilaita. Riippumatta iästä, sukupuolesta, ammatista tai kulttuuri/uskontotaustasta olemme kaikki kykeneviä, jopa velvoitettuja opettamaan toisia ihmisiä ja vastoin kuuntelemaan heitä. Kukaan ei voi tietää kaikkea, olemme siis koko elämämme ajan riippuvaisia toisista ihmisistä.

        Yllätyn jatkuvasti siitä loputtomasta määrästä yhtäläisyyksiä, jotka yhdistävät meitä kaikkia ympäri maailmaa. Esimerkkinä Zumba, tämä amerikkalais-eurooppalainen fitness-tanssihitti, joka on levinnyt maailmanlaajuisesti, on tuntilukkarissa nyt myös ystäväni Antonion tanssikoululla Ugandassa, hullua. Vaikken itse ole Zumban suurin fanittaja, on se liikuntaformaattina onnistunut arvostettavasti yhdistämään ihmisiä ja lisäämään liikkumista maailmanlaajuisesti. YMCA, järjestö joka on tullut tunnetuksi terveyden ja hyvänolon edistämisestä ja aktiviteettien järjestämisestä nuorille ja perheille järjesti 2010 kansainvälisen Zumba yhteisötapahtuman, kokoontumisen. Tuloksena, yli 10 miljoonaa ihmistä osallistui yli 90000 zumbatunnille 110 maassa. Päheetä, sanoisin.

        Eräs iltapäivä, minkä vietin Niteo-nimisellä kulttuurikeskuksella Kampalassa, keskustellen alle 15-vuotiaiden nuorten kanssa sai minut heräämään nuorten välisiiin yhtäläisyyksiin vielä enemmän.Yksinkertainen hetki, kun jannut kikatti kertoessaan cooleista kouludiscoista, missä saa tanssia lähellä tyttöjä muistutti omasta ensimmäisestä "hitaasta" Eppu-nimisen pojan kanssa. Eppu tökki mun pikkurepun pois saadakseen paremman haliotteen samalla kun hihittävät pojat kiersi ympyrää laittamassa poikien käsiä tyttöjen pepuille, sö-pö-ä. Mitä haluan tällä sanoa on, että kuilu meidän välillämme ei ole kovin suuri. Välittämättä syntyperästä, nuoruus on kaikille aikaa, jolloin tuntee vihaa komentelevia vanhempia/muita aikuisia kohtaan "jotka luulee tietävänsä paremmin", aikaa hypätä ja tehdä kaikkia uusia jännittäviä ja kiellettyjä asioita, sekä vaihe jolloin haukottelemme koulun penkillä ja kiroamme läksyjä antavat opettajat välitunnilla. Jokaisella on oikeus kokea murrosikä, sillä se kasvattaa virheiden kautta meistä ne keitä olemme aikuisina. Joissakin maissa lapsilla ei ole oikeutta olla lapsia, joissakin maissa nuoruus on jo vaihe kun pidetään huolta omista pikkusisaruksistaan, jopa koko perheestä. Silti jokaisella tulisi olla oikeus elää nuoruus, edes lyhyesti. Suomessa lähes jokaisella on oikeus nuoruuteen, jopa niin että se paisuu päättymättömäksi sekavuustilaksi kunnes kahdenkympin paremmalla puolella alamme vihdoin ajattelemaan vastuunottoa. Ugandassa 12-vuotias Esther haluaa maailmaan rauhaa ihmisten välille, Suomessa 12-vuotias Niina halusi uuden MicMac-hupparin. En sano, että meidän tulisi Suomessa tietää 12-vuotiaana mitä haluamme elämältä, mutta jos edes 15-vuotias nuori osaisi ajatella pidemmälle kun seuraavan viikon kotibileisiin ja näkisi ympärillään olevat ihmiset tasavertaisina, olisimme kehityksen paremmalla puolella.

        Ympäri maailman ihmiset unelmoivat. Jokaisella on unelmia ja tavoitteita tulevaisuudelle. Vaikka ihminen on keskellä konfliktialuetta, unelmasta hän pitää kiinni. Sillä lopettaessamme unelmoinnin ja unohtaessamme päämäärämme, lakkaamme elämästä. Meistä tulee välinpitämättömiä.

Kappaleessaan Dreamer(Uneksija) K'naan sanoo "shout out to the struggler's in my country, the hardest place on earth right now, but I still know how to get down, I still know how to vibe out, I still know how to talk to a pretty girl, take it easy now, yeah". Vapaasti suomennettuna hän toteaa "vaikka maamme(somalia) on maailman suurimpia ongelmapesäkkeitä, osaamme silti groovata, iloita, nauttia elämästä ja flirttailla kauniiden tyttöjen kanssa, ottakaa iisisti".       

         Minkä olen ugandalaisissa ystävissäni huomannut on että he unelmoivat aina suurista asioista ja tekevät töitä kohti korkeampia tavoitteita. Mutta heissä on myös valtavasti potentiaalia pyrkiä näihin päämääriin. Mikä hienointa, he eivät odota, jotta joku tulisi sanomaan "hei tässä sulle rahaa mä uskon suhun", sillä he tietävät että niin ei tule käymään. Heille riittää usko itseensä, jotta he aloittavat työn hyvän asian eteen. Kun on kyse vahvasti yhteisöllisestä kulttuurista, tukijoukot muodostuu kyllä ympärille ennemmin tai myöhemmin.

         Unelmien ja tavotteiden suuruus taitaa jollakin tasolla korreloida sen kanssa millaisista oloista on. Kehitysmaissa päästäkseen köyhyydestä ja yhteiskunnan kansalaisilleen asettamasta "mitättömyyden tittelistä" ihmisen on asetettava itselleen korkeat tavoitteet eikä koskaan lakata ajattelemasta etteivätkö ne voisi toteutua. Jos luovutat, valtio ei pelasta köyhyydestä, eivät myöskään vanhemmat, joita nuori todennäköisesti omilla tuloillaan elättää. Ei siis auta muu kuin kavuta ylemmäs tai kerjätä kadulla. Suomessa meillä on jo monia asioita, usein siis unelmoimme saavamme lisää asioita, tavaraa tai matkaavamme lomalle lämpimään. Meillä on ilmainen koulutus ja käymällä tämän koulutuksen saamme töitä, josta saamme rahaa. Meillä on tarpeeksi ruokaa kaikille ja työttöminäkin valtio maksaa tukea, pientä taistelua vastaan. Useimmilla meistä on vanhemmat jotka huolehtivat. Lapsena haaveilemme uudesta barbinukesta, eh Bratzistä? tai leluautosta. Nuorena unelmoimme usein moposta, uusista vaatteista ja vapaudesta tehdä mitä tahansa hullua ja uutta. Täysi-ikäisinä lapsuuden leluautot vaihtuu uuteen urheiluautoon, iPhoneen, tietokoneeseen, omaan asuntoon. Tavoittelemme aineellisia asioita enemmän kuin arvopäämääriä, vaikka meissä olisi paljon potentiaalia paljon suurempiin asioihin. Mitä ystäväni ovat huomanneet ensimmäisenä Suomeen tullessaan on katukuvan ja ihmisten kylmyys, jatkuva kiire ja tyypit, joilla on aikaa pysähtyä nurkkaan röökille, tumpata se maahan ja juosta sitten seuraaville menoille. Kun he ovat tutustuneet ihmisiin, asenne muuttuu. Kommentit eurooppalaisista on lämpimiä, positiivisia ja antavat heille kuvan meistä perhesuhteita arvostavina, avoimina ja suorina tyyppeinä. Mitä kaipaan Suomeen, on toisten huomioiminen myös oman kodin ulkopuolella, värikkyys ja ilo puuttuu katukuvasta. Ehkä voisimme kaikki tavoitella myös arvopäämäärien toteutumista. Mutta, unelma kuin unelma, oli se suuri tai pieni on tärkeä osa meitä. Ne ohjaavat kohti jotakin tavoitetta ja pitävät meidät jatkuvasti tavoittelemassa.

       Aloitimme tämän projektin, jotta nuoret eri puolilla mailmaa saisivat mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan kulttuurien kohtaamisista, kertoa maahanmuutosta, rasismista ja ongelmatilanteista, joita ne ovat maissamme aiheuttaneet, sekä jakamaan ajatuksia monikulttuurisuudesta ja globalisaatiosta. Haluamme luoda vuorovaikutusta, keskustelua, kulttuurien ja mielipiteiden vaihtoa. Nuorissa on valtavaa potentiaalia ja tulevaisuudessa olemme ne jotka maapalloa pyörittävät. Fakta on että maapallo globalisoituu kovaa vauhtia, eikä ratkaisu ole sitä vastaan sotiminen. On löydettävä keinot tehdä muutoksista toimivia maassa kuin maassa. Muutokset, joita yksi ihminen voi tehdä, voivat olla pieniä, mutta tärkeintä on muutos itsessään. Tämä on jotain mitä ystäväni Mark Kaweesi, 21-vuotias rohkea ja ahkera ugandalainen minulle opetti. Mark on mukana projektissa ja hänen ajatuksiaan kuulemme piakkoin. Kiitos ajastasi, toivottavasti nautit blogistamme ja tulevista tempauksista projektin parissa. Jos haluat osaksi projektia otahan yhteytta niinalisma@gmail.com :) ""Lähes aina historiamme aikana, luova asialleen omistautunut vähemmistö on tehnyt maailmasta paremman"-Martin Luther King Jr         

      

      hymyterveisin, Niina

Everybody smiles with the same language (:

@Aino Lisma

Intercultural project between youngs and young adults around the world.

Goals and some ideas for making the project happen:

Goals:
-To create opportunities for youth from different countries to interact with each other
-To establish a link between people from different cultures by making them work with and learn from each other
-To make young people more open-minded and tolerant
-To bring out the positive sides of immigration and multiculturalism
-To develop young people's language and writing skills by working in english
-To improve critical thinking
-To make youth learn and understand how many similarities we share around the globe


Practices:
- teaching and learning from each other by sharing our thoughts, dreams, experiences, cultural habits etc in conversations through Skype, Facebook, e-mails or face to face meetings
- to maintain an intercultural blog for sharing our experiences and opinions by writing, bringing out videos and news from world, showing interviews and articles from us and others etc.
-to give participants assignments and share the work with other participants and bring it public in the blog
- to interview people from different cultural backgrounds(locals, immigrants, members of multicultural families, people who have travelled around the world etc)
- to work against prejudicism and racism by teaching youth to be open-minded, critical towards media and to experience before judging
- to go to have workshops in schools: teaching about cultures and how cultural background is influencing in our behaviour etc
- Pen-pal from an other country: to start up letter exchange among youth from different cultures to share thoughts, likes/hates etc.

"You must be the change u wish to see in the world."

 Please, share your ideas with us if u have some! (: